MYTRANSMISSIONIN TEESIT

Kääntäminen on luovaa työtä, josta ei synny tekijänoikeuksia. On se tosin paljon muutakin. Lue ja vaikutu!

TOTUUKSIA KÄÄNTÄMISESTÄ

Kääntämisestä kuultua:

    “Kääntäminen on silkkaa hanttihommaa, joka ei vaadi juurikaan osaamista.”
    “Kuka tahansa nyt voi kääntää, kouluenglannillakin pärjää.”
    “Miksi kukaan fiksu kääntäisi vapaaehtoisesti?”
    “Niin, onhan siellä EU:ssakin niitä kääntäjiä, niistähän nyt on kuullut kaikki.”
    “Nykyään ymmärrettäviä käyttöohjeita ei saa mistään! Ei kääntäjistä ole mihinkään…”

Kuulostaako tutulta? Käännöskukkasille on helppo naureskella, mutta laaduton käännös ei kohdalle osuessaan naurata. Yritykselle se on riski, jota ei kannata ottaa. Missä mahtaa piillä vika? Onko kääntäminen todellakin niin takapajuista puuhaa kuin sen maine antaisi ymmärtää?

Kääntäjänkö on syy, kun suksi ei luista?

MyTransMission haluaa kumota huhut huonoista kääntäjistä ja väittää, että kääntäjä on merkittävä vaikuttaja niin kirjoittajana kuin asiantuntijanakin. Ilman asiantuntemusta toimiva kääntäjä on hänkin merkittävä – nimittäin kustannuserä, jonka yrityksesi maksaa ja saa vastineeksi kielteisen maineen. Kääntäjän asiantuntemuksen tulee ulottua monikielisen viestinnän lisäksi myös käännettävään erikoisalaan. Kuka olisikaan etevämpi kääntäjä kuin kaikkien alojen asiantuntija! Kokemus on silti osoittanut, että keskittyminen muutamaan vahvaan toimialaan antaa parhaat tulokset. Huonot käännökset jäävät historiaan, kun annat tekstillesi mahdollisuuden ja hankit käännöksen alasi tuntevalta ammattikääntäjältä ilman välikäsiä.

Mutta mitä kääntäjä sitten oikein tekee? Häviävätkö tekstisi sähköpostin pohjattomaan kitaan ilmestyäkseen jonkin ajan kuluttua mystisesti saapuvien viestiesi loputtomaan virtaan? Seuraavassa valotan kääntämistä ja kääntäjän roolia ehkä hieman uudesta näkökulmasta.

Kääntäminen on vaikuttamista.

Kääntäminen on kirjallista viestintää, jonka tarkoituksena on välittää alkuperäisen viestin sisältö jollekin toiselle yleisölle ilman, että se matkalla muuksi muuttuu. Kun käännöksen tarve ilmenee, se on viestintätehtävän täyttymisen kannalta aivan yhtä tärkeä kuin alkuperäinen asiakirja – olipa sitten kyseessä tiedote, ohjeistus, varoitus tai muu tarve vaikuttaa vastaanottajan toimintaan, haluamme tietenkin varmistaa, että viesti välittyy oikein.

Kaikella kirjoittamisella ja vastaavasti myös kääntämisellä on pohjimmiltaan sama tarkoitus: saada vastaanottajassaan aikaan tietty vaikutus ja käytöksen muutos. Vastaanottajalla tarkoitan tässä yksilöä, ihmistä, joka tekee saamiensa tietojen perusteella joka päivä yritysten ja yhteisöjen kannalta merkittäviä päätöksiä. Jatkan hieman kääntäjästä kirjoittajana, mutta palaan näihin inhimillisyyden asettamiin vaatimuksiin vielä jäljempänä.

Kääntäminen vaatii kirjoitustaitoa.

Erinomainen kirjoitustaito on kääntäjän keskeisintä osaamista. Hänen täytyy olla hyvä kirjoittaja vähintään kahdella eri kielellä. Jokaisella toimialalla on lisäksi oma tapansa viestiä. Kääntäjän tulee osata suunnistaa tiheän koodiviidakon läpi määrätietoisesti maaliin tehden tietoisia ja intuitiivisia ratkaisuja matkansa varrella. Kääntäminen ei ole näennäisesti vastaavien sanojen ja lauseiden riipustamista paperille, vaan merkitysten pohtimista ja perille viemistä tavalla, jolla edellä mainittu vaikutus saadaan aikaan myös käännöksen vastaanottajan toiminnassa. Kirjallinen ulosanti on kääntäjälle tärkeä taito, mutta käännösprosessi alkaa jo paljon ennen ensimmäinen sanan ilmestymistä paperille, tai pikemminkin tietokoneen näyttöön.

Kääntäminen on luovaa työtä, josta ei synny tekijänoikeuksia.

Paradoksaalista kyllä, kääntäminen on luova prosessi, jota on vaikea sanoin kuvata. On myös ristiriitaista, että vaatimastaan luovuudesta huolimatta työstä ei synny tekijänoikeuksia, vaan käännös on alkuperäisen toisinto. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä kääntäjän aivoissa oikein tapahtuu siitä hetkestä lähtien, kun hän näkee käännettävän lauseen ja aina siihen hetkeen saakka, kun hän kirjoittaa kohdekielisen tekstin auki. Kolmenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että tämä prosessi vaatii luovaa mutta tiukan analyyttistä ajattelua ja perustuu tiettyyn syvälle juurtuneeseen rutiiniin, jossa toistuvat periaatteessa samat, osittain päällekkäisetkin vaiheet. Kääntäjä ikään kuin hajoittaa tekstin erillisiin merkityselementteihin l. ajatuksiin, jotka saavat konkreettisen merkityksensä juuri siinä tekstilajissa ja asiayhteydessä, jossa ne kulloinkin esitetään. Tämän jälkeen hän alkaa vaiheittain työstää näitä ajatuksia kohti valmista kohdekielistä tekstiä. Prosessi voidaan jakaa karkeasti neljään eri vaiheeseen:

1. Alkuperäinen viesti koodataan muistiin mahdollisimman tarkasti sellaisena, kuin se on. Tämä on koodausvaihe. Tässä vaiheessa on oleellista hallita hyvin alkuperäisen tekstin kieli ja tyylilaji ja miettiä, mihin käyttötarkoitukseen teksti on laadittu. Joskus käännöstehtävälle on annettu eri tarkoitus kuin alkuperäisellä on ollut, mikä sekin on otettava huomioon.

2. Pohditaan, mikä on viestin olennainen sisältö ja merkitys kulloisessakin asiayhteydessä, eli määritellään ns. teema. Sen jälkeen pohditaan, mitä tästä kyseisestä teemasta oikein sanotaan, t.s. mikä on reema. Tämä vaihe vaatii harjaantumista, kykyä jäsentää alkuperäisen kirjoittajan tarpeita ja ajattelua, asiayhteyksiä, viittaussuhteita ja alisteisuuksia. Joskus pitää lukea myös rivien välistä, jotta kohdekieleen saadaan valittua sävyltään oikeanlaiset ilmaisut. Jo tässä vaiheessa siis alkaa alitajuinen kohdekielen työstöprosessi. Tätä sanotaan analyysivaiheeksi.

3. Kun merkitys on purettu osiinsa eli teemaan ja reemaan, lisämääreisiin ja täytesanoihin, ja kun on päätelty sanonnan sävy, ruvetaan rakentamaan vastaavaa lausetta kohdekielen normiston mukaisesti. Tässä vaiheessa kohdekielen osaamisen rooli tietenkin vahvistuu entisestään. Lopuksi varmistetaan vielä, että kulttuurisidonnaiset ainekset eivät ole ristiriidassa viestin välittymisen kanssa. Tätä kutsutaan synteesivaiheeksi tai siirtovaiheeksi.

4. Tämän jälkeen luodaan lopullinen viesti, eli kirjoitetaan teksti auki tulokielen normistoa noudattaen. Tätä vaihetta voisi sanoa koodinpurkuvaiheeksi, ja ulosannin täytyy olla kohdekielellä kaikin puolin kieliopillisesti ja tyylillisesti korrekti. Tämän vaiheen päätteeksi palataan vielä hetkeksi alkutekstiin ja varmistetaan, että sen kaikki elementit on tullut otettua huomioon.

Kääntäminen on asiantuntijatyötä.

Kääntäjän tulee olla kielten ja kulttuurien asiantuntija, jolla on hyvä yleissivistys ja erikoisalojen tuntemus. Näitä täydentää palava halu oppia koko ajan uutta. Mitä kääntäjä ei tiedä, sen hän selvittää luotettavista lähteistä oma-aloitteisesti oikopolkuihin turvautumatta. Asiantuntijana toimiessaan hänellä tulee olla toimiva yhteistyöverkosto ja tarvittaessa yhteys myös tekstin laatijaan tai tilaajaan. Pitkäaikainen yhteistyö ja suora kumppanuus omaa alaa ymmärtävän kääntäjän kanssa kannattaa, sillä silloin käännösten laatuun ja asiakaskohtaisiin ratkaisuihin on mahdollista vaikuttaa, ja käännösten tilaaminen sujuu muutenkin vaivattomasti. Pitkällä aikavälillä säästyy kummaltakin osapuolelta sekä aikaa että rahaa, kun ei tarvitse odotella eikä korjailla käännöksiä jälkikäteen. Kääntäjän asiantuntemukseen kuuluu myös ammattietiikka ja asiakkaan tarpeiden laittaminen etusijalle. Hyvä kääntäjä ei pidä itsestään meteliä eikä koskaan luovuta asiakkaan tietoja ulkopuolisille.

Kääntäminen on tukitoiminto.

Kääntäminen on yrityksen liiketoimintaa täydentävä tukitoiminto, jonka hankkiminen on tarkkaa puuhaa, mikäli talossa ei ole omaa kääntäjää. Se on monipuolista osaamista vaativa palveluammatti, joka ei sovi kaikille. Monilla käännöstoimistoilla ei ole palkkalistoillaan kääntäjiä, vaan erilaisia koordinaattoreita ja resurssoijia. He antavat työsi ensimmäiselle vapaalle freelancerille, joka kaupittelee palveluitaan netissä huomattavan edulliseen hintaan. Vapaana oleva freelancer ei yleensä ole tehtävään sopivin henkilö. Hän tekee työtä usein ilman kunnollista ammattipätevyyttä ja sosiaaliturvaa. Selvitysteni mukaan käännöstoimistojen erilaiset välityskustannukset muodostavatkin jopa 70-80 % asiakasyrityksiltä veloitettavasta hinnasta. Karu matematiikka todistaa, että jäljelle jäävällä rahalla on mahdotonta hankkia ammattitaitoista käännösosaamista.

Kääntäminen on mielentila.

Kaikkien edellä mainittujen taitojen lisäksi kääntäminen vaatii tiettyä mielenmalttia ja ajoittain suurta kärsivällisyyttä, nöyryyttäkin. Se ei anna sijaa omille näkemyksille, oikopoluille eikä mutu-tuntumalle.

Hyvän kääntäjän tunnistaa ammattietiikan kirkastamasta palveluasenteesta ja halusta tehdä yhteistyötä asiakkaan parhaaksi. Kotiläksyt pitää tehdä, mutta tarvittaessa on voitava pyytää myös täsmennystä alkutekstiin. Kääntäjän on oltava tässä vuorovaikutussuhteessa se kirjoittamisen ammattilainen, joka mukisematta laittaa lopputuotteen ajallaan kuntoon. Hänen on hyväksyttävä toimivansa ”vain välittäjänä”, ilman tekijänoikeutta tuotokseensa, ja usein varsin tiukassa aikataulussa. Hän ei lisää eikä poista tekstistä mitään, eikä myöskään muokkaa sen sisältöä, ainostaan muotoseikkoihin on perusteltua – ja toimitusajan salliessa – mielestäni ihan jopa velvollisuus puuttua. Kun on kysymys asiakirja- ja etenkin sopimuskäännöksistä, tässä on oltava ihan erityisen tarkka.

Kääntäminen on kunnia-asia, missio ja elämäntehtävä, joka ei synny siitä, että joskus on sattunut kääntämään pari juttua kieleltä toiselle. Elämäntehtäväksi se muodostuu vasta kun on laatinut käännöksiä jo vuosia päätoimisesti. Ala vaatii omistautumista ja asettumista välittäjän rooliin. Toisaalta se kasvattaa suuren henkisen pääoman ja vahvan itsetunnon: on suuri etuoikeus saada tehdä tietotyötä, jossa voi merkittävästi edistää ihmisten välistä ymmärrystä sekä lisätä sitä kautta yritysten toimivuutta ja kannattavuutta.

Jo opiskeluaikanani sanottiin, että kääntäjälle ei mikään inhimillinen saa olla vierasta. Tästä olen nykyään tosin hieman eri mieltä. Haluaisinkin esittää toteamuksen muodossa: absoluuttisesti ottaen MIKÄÄN ei saa olla kääntäjälle vierasta. Hyvässä kääntäjässä yhdistyvät Sherlock Holmesin havaintokyky ja partiolaisen asenne: hän on aina valmiina selvittämään minkä tahansa asiakkaalle tarpeellisen asian. Se on iso missio, minkä minä puolestani lupaan pitää.

Eeva-Leena Alhos

Lisää kuulumisia twitterissä